NIMI Huvitutin Unelias
ROTU suomenhevonen SYNTYMÄAIKA 14.03.2015 (16v) SYNTYMÄMAA Suomi KOULUTUSTASO Helppo A, 120cm PAINOTUS yleispainotus |
SUKUPUOLI ori
KASVATTAJA Huvitutti SÄKÄKORKEUS 154cm OMISTAJA Lea M. (VRL-13652) VÄRI rautias REKISTERINUMERO VH15-018-0820 |
SAAVUTUKSET
SV-II kesäkuussa 2015 (4,4 + 10 + 20 + 5,5 = 39,9 ) SLA-I kesäkuussa 2017 (14 (4-4-3-3) + 18 + 20 + 20 + 20 = 92 p.) ERJ-I kesäkuussa 2017 (8 + 40 + 25 + 20 + 15 = 108p.) YLA2 kesäkuussa 2017 28,5 (17+11,5) - 22 (10+12) - 17 - 19 - 4 = 90,5p |
Unelmahevoseksi tituleerattu yksilö
Unton matka minulle Huvitutista oli hieman tavanomaisesta poikkeava ostotapahtuma. Se oli jo hieman vanhempi hevonen, mutta oli myynnissä Huvitutin kasvatuslistoilla. Se oli viettänyt ensimmäiset viisi elinvuottaan toisessa tallissa. Se oli palautunut takaisin Huvituttiin ja oli nyt myynnissä. Sympatiani olivat heti orin puolella. Kuka voisi vastustaa hienosti hörähtelevää ja kohteliasta oria? Jennyn kanssa oltiin jo kohta juomassa kahveja sopimuksien keskellä. Näin Unto matkasi luokseni Overloadiin. Overloadissa sitten vähän valmennuttiin lisää, kierreltiin kisoja ja nautittiin elämästä. Kun tuli Lean muuton aika, pohdittiin pitkään ratsastuksenopettaja Cecilian kanssa Unton kohtaloa. Lähtisikö hevonen Ranskaan Lean kanssa vaiko jäisi Cecilian kanssa Suomeen viettämään suomipollen unelma-aikaa. Lopulta tultiin siihen päätökseen, että Unto jäisi Lean omistukseen eikä lähtisi Ranskaan. Tällä hetkellä se on Suomessa Cecilian kanssa koittelemassa onneaan kouluratsuna. Cecilia valmentautuu orin kanssa ja esittää sitä suurilla areenoilla. Unto on aika perinteinen suomalainen – en tiedä mitä olisi ori Ranskasta tykännyt. Odotan aina innolla ja malttamattomana kotona vierailua. Silloin saan viedä Unton pitkälle maastolenkille ja nauttia Suomen kelistä ja ihastuttavista maisemista.
Päivitys myöhemmin: Unto lähti mukaan. Ei kestänyt kahta kuukautta, kun Cecilia laittoi jo viestiä Lealle. Unto viettää nyt eläkepäiviään Ranskassa.
Unto on sitten melkoinen hevonen. Yleisesti ottaen se on vähän erakko, tykkää omasta seurastaan, mutta tulee tarvittaessa toimeen muidenkin kanssa. Ellei lasketa kissoja. Se rakastaa kissoja! Unto viihtyy parhaiten tallissa tallikisumme Nanan olessa lähistöllä. Unto kannattaa silti tarhata heppakaverin kanssa, sillä tarhakaveri tuo sille turvaa. Samalla Unto on kuitenkin erittäin lempeä ja suurisydäminen ihmisten ja hevosten kanssa, jotka ovat sille tuttuja. Sitä jännittävän uudet tilanteet, kuten kisapaikat, jossa on paljon uusia asioita ja niin tosi pelottavia uusia hevosia.
Ratsastaessa Unto on haaveilevaa sorttia. Kesken ratsastushetkeä se saattaa pysähtyä ihmettelemään maailmaa samalla kun ratsastaja yrittää saada sitä kaikin voimin liikkeelle. Ja yhtäkkiä, se jatkaa matkaansa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Unto on hieman laiskanpuoleinen yksilö, ellei sitä oikeasti patisteta hommiin - silloin se alkaa tehdä sitä mitä käsketään. Kun Unto on saatu vain työskentelemään, se on erittäin miellyttämisenhaluinen, vaikkakin saattaa välillä unohtaa mitä oli tekemässä. Siksi avut täytyvät olla selkeitä ja ratsastajan täytyy mahdollisesti antaa niitä useamman kerran. Untolla on keskimääräistä herkempi suu, joten avut täytyvät olla myös mahdollisimman pehmeitä.
Esteillä Unto loistaa. Vaikka ori on ehkä hieman massiivinen rakenteeltaan, sitä ei huomaa menosta. Varsinkin esteradalla Unto muuttuu laiskasta erakosta supertähdeksi ja yksinkertaisesti vain painaa menemään. Esteiden ylityksessä ei sen suurempia ongelmia ole, ratsastajan täytyy olla vain täysin mukana. Sillä joskus Unto saa mahtavan idean ja päättää tehdä superhypyn hyppäämällä ihan vähän liian aikaisin.
Myös kouluun Untolla on taipumusta. Se ei ole ihan sen ykkösjuttu, mutta ori suoriutuu loistavasti Helpon A:n tehtävistä. Unto vaatii paljon kannustusta ja kehuja kouluradalla, sillä se ei ole itsestään niin varma kuin esteillä.
Hoitotilanteet Untoa hieman jännittävät. Vaikka kengittäjä on sama vanha tuttu, joka kerta se katselee hommaa aluksi vähän kummastellen. Eläinlääkäri on myös hieman pelottava tyyppi, samoin kuin uusi hoitaja tai ratsastaja. Ylipäätään uudet ihmiset jännittävät Untoa suuresti. Sen kanssa täytyy aluksi rauhallisesti tutustua vieraaseen ihmiseen Untolle tutun ihmisen ollessa mukana. Muuten Unton hoitaminen onnistuu. Se nostaa kaviot kiltisti ja ottaa kuolaimet suuhunsa mukisematta. Saattaa ori välillä hieman tehdä jotain ylimääräistä, kuten kuopsuttaa lattiaa tai hirnua Nanan perään.
Kisamatkalla Unto tykkää erityisesti matkustamisesta. Se on rauhallisesti ja tyytyväisesti paikallaan, syömässä heinäverkkoaan ja nauttimassa kyydistä. Kisapaikkalla ennen rataa se on hieman hermostunut, mutta kokoaa itsensä sitten varsinaiseen kisaan. Kisapaikalla se ei ehdi haaveilla, vaan se jännittyneenä tutkii ympäristöään ja uusia juttuja.
Päivitys myöhemmin: Unto lähti mukaan. Ei kestänyt kahta kuukautta, kun Cecilia laittoi jo viestiä Lealle. Unto viettää nyt eläkepäiviään Ranskassa.
Unto on sitten melkoinen hevonen. Yleisesti ottaen se on vähän erakko, tykkää omasta seurastaan, mutta tulee tarvittaessa toimeen muidenkin kanssa. Ellei lasketa kissoja. Se rakastaa kissoja! Unto viihtyy parhaiten tallissa tallikisumme Nanan olessa lähistöllä. Unto kannattaa silti tarhata heppakaverin kanssa, sillä tarhakaveri tuo sille turvaa. Samalla Unto on kuitenkin erittäin lempeä ja suurisydäminen ihmisten ja hevosten kanssa, jotka ovat sille tuttuja. Sitä jännittävän uudet tilanteet, kuten kisapaikat, jossa on paljon uusia asioita ja niin tosi pelottavia uusia hevosia.
Ratsastaessa Unto on haaveilevaa sorttia. Kesken ratsastushetkeä se saattaa pysähtyä ihmettelemään maailmaa samalla kun ratsastaja yrittää saada sitä kaikin voimin liikkeelle. Ja yhtäkkiä, se jatkaa matkaansa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Unto on hieman laiskanpuoleinen yksilö, ellei sitä oikeasti patisteta hommiin - silloin se alkaa tehdä sitä mitä käsketään. Kun Unto on saatu vain työskentelemään, se on erittäin miellyttämisenhaluinen, vaikkakin saattaa välillä unohtaa mitä oli tekemässä. Siksi avut täytyvät olla selkeitä ja ratsastajan täytyy mahdollisesti antaa niitä useamman kerran. Untolla on keskimääräistä herkempi suu, joten avut täytyvät olla myös mahdollisimman pehmeitä.
Esteillä Unto loistaa. Vaikka ori on ehkä hieman massiivinen rakenteeltaan, sitä ei huomaa menosta. Varsinkin esteradalla Unto muuttuu laiskasta erakosta supertähdeksi ja yksinkertaisesti vain painaa menemään. Esteiden ylityksessä ei sen suurempia ongelmia ole, ratsastajan täytyy olla vain täysin mukana. Sillä joskus Unto saa mahtavan idean ja päättää tehdä superhypyn hyppäämällä ihan vähän liian aikaisin.
Myös kouluun Untolla on taipumusta. Se ei ole ihan sen ykkösjuttu, mutta ori suoriutuu loistavasti Helpon A:n tehtävistä. Unto vaatii paljon kannustusta ja kehuja kouluradalla, sillä se ei ole itsestään niin varma kuin esteillä.
Hoitotilanteet Untoa hieman jännittävät. Vaikka kengittäjä on sama vanha tuttu, joka kerta se katselee hommaa aluksi vähän kummastellen. Eläinlääkäri on myös hieman pelottava tyyppi, samoin kuin uusi hoitaja tai ratsastaja. Ylipäätään uudet ihmiset jännittävät Untoa suuresti. Sen kanssa täytyy aluksi rauhallisesti tutustua vieraaseen ihmiseen Untolle tutun ihmisen ollessa mukana. Muuten Unton hoitaminen onnistuu. Se nostaa kaviot kiltisti ja ottaa kuolaimet suuhunsa mukisematta. Saattaa ori välillä hieman tehdä jotain ylimääräistä, kuten kuopsuttaa lattiaa tai hirnua Nanan perään.
Kisamatkalla Unto tykkää erityisesti matkustamisesta. Se on rauhallisesti ja tyytyväisesti paikallaan, syömässä heinäverkkoaan ja nauttimassa kyydistä. Kisapaikkalla ennen rataa se on hieman hermostunut, mutta kokoaa itsensä sitten varsinaiseen kisaan. Kisapaikalla se ei ehdi haaveilla, vaan se jännittyneenä tutkii ympäristöään ja uusia juttuja.
ii. Onnin Sankari oli yleispainotteinen suomenhevonen, joka valloitti luonteellaan kyllä jokaikisen. Jos ei ollut hevosista ennemmin piitannut, Sakun näkemisen jälkeen oli kyllä ihan toinen ääni kellossa. Hevonen valloitti jokaisen suurella sydämellään ja rakkaudella, jolla sitä oli muille jakaa.
iii. Kreivin Vempula oli kovan luokan estehevonen nimestään huolimatta. Se oli satavarma jokaisen ratsastajansa kanssa ja kisauransa jälkeen toimikin hetken opetusmestarina eräällä ratsastuskoululla. Orista tuli nopeasti jokaisen ratsastuskoululaisen suosikki ja välillä oli kova tappelu siitä, kenellä olisi vuoro. iie. Kipinän Keinailija oli varsinainen diiva suomenhevoseksi. Tamma oli erittäin tarkka siitä, kenen kanssa se vietti aikansa, mitä sille syötettiin ja millaisen loimen se sai päälleen. Kerran yhden halvemman loimen kohdalla tamma oli katsellut silloista omistajaansa sä et voi olla tosissasi-ilmeellä ja alkanut pudistella loimea pois päältään. ie. Oivan Juliaanalla oli hieman samankaltainen erakkomainen luonne kuin Untolla. Se ei pitänyt muiden seurasta. Tammalla ei kisailtu paljonkaan, sillä se oli liian peloissaan mennäkseen esteradalle. Se luotti vain omistajaansa, joka sitten pääsääntöisesti kävi tamman kanssa pitkillä maastolenkeillä, jotka olivat tamman lempijuttu. iei. Myrskytuulen kohdalla sanonta "ei nimi miestä pahenna" ei tosiaan toiminut. Ori oli varsinainen myrsky. Se oli erittäin hankala ratsastettava sekä teki pientä kiusaa omistajilleen tuon tuosta. Sillä kuitenkin kisailtiin Vaativa B-luokassa koulua ja ori menestyikin erinomaisesti. iee. Oivan Ruusunkukka oli maailman ihanin tamma. Se oli ystävällinen ihmisille, hevosille ja kaikille eläimille, sekä varsoilleen, joita se sai viisi kappaletta. Laitumella se saattoi katsoa myös kaveritamman varsan perään helposti. Ruusu oli myös erittäin hyvä kouluhevonen omalla tasollaan. |
ei. Aadan Ylpeys oli hyvin vaihtelevaluonteinen suomenhevosori. Saattoi olla päiviä, jolloin se ei antanut kenenkään koskea itseensä ja päiviä, jolloin se suurinpiirtein pussasi läpi koko tallin hevoskatraan ja ihmiset jotka vain sen lähelle tulivat. Ori oli erittäin mielenkiintoinen tapaus myös kentällä, sillä siitä ei koskaan tiennyt millä fiiliksellä se suoritti tehtäviään.
ee. Kuuprinsessa oli kovien ratojen estetykki. Jos hänellä olisi ollut motto, se olisi ehdottomasti ollut "kovaa ja korkealta". Muuten tamma oli yleisesti hieman rauhaton ja säikky hevonen, jonka kanssa piti olla aina varuillaan. eii. Supermies oli suurisydäminen, mutta hieman yksinkertainen hevonen. Siitä piti tulla alunperin kouluhevonen, mutta se ei vain yksinkertaisesti oppinut kaikkia asioita, mitä sen olisi pitänyt oppia. Orin tasoksi jäi Helppo C ja omistaja päätti, että vaihdetaanpa esteisiin. Niissä Supermies alkoikin onnistua hyvin ja sillä kisattiin metrin rataa. eie. Helminauha oli ehdottomasti tottunein hevonen, mitä silloin oli nähty. Tamma ei säikäntänyt mitään ja vaikka mitä uusia juttuja sen eteen tuotiin, se ei hätkähtänytkään. Samalla se kuitenkin oli erittäin seurankipeä eikä pystynyt olemaan yksin. eei. R.S. Kuu-Ukko oli hyvin orimainen ori. Se täytti suurinpiirtein kaikki suomenhevosen kriteerit. Monipuolinen? Kyllä. Yhteityöhaluinen? Kyllä. Lista voisi jatkua vaikka kuinka kauan. Osasi Kuu-Ukko näyttää itsestään hankalaakin puolta, mutta pääosin se oli täysin valloittava yksilö. eee. Huisessa oli hyvin tyyni, mutta samalla tahdikas tamma. Sillä täytyi olla tiettty rutiini, jotka se noudatti tai muuten – tuli runtua. Tamma oli valloittavan tyyni kentällä, kunhan sitä vain muistettiin kohdella siististi. |
jälkeläiset
|
|
|
|
|
ERJ-sijoitukset (87 kpl)02.09.2015 - Huvitutti - 120cm - 8/80
05.09.2015 - Huvitutti - 120cm - 8/80 07.09.2015 - Huvitutti - 120cm - 3/80 07.09.2015 - Eddangård - 110cm - 5/30 12.09.2015 - Huvitutti - 120cm - 3/80 13.09.2015 - Huvitutti - 120cm - 2/80 14.09.2015 - Huvitutti - 120cm - 8/80 14.09.2015 - Radium Sporthorses - 120cm - 1/30 15.09.2015 - Huvitutti - 120cm - 8/80 15.09.2015 - Radium Sporthorses - 120cm - 3/30 17.09.2015 - Huvitutti - 120cm - 7/80 18.09.2015 - Huvitutti - 120cm - 1/80 25.09.2015 - Mörkövaara - 110cm - 5/30 25.09.2015 - Kisatalli Mango - 110cm - 4/50 28.09.2015 - Mörkövaara - 120cm - 4/30 16.11.2015 - Huvitutti - 120cm - 3/40 17.11.2015 - Huvitutti - 120cm - 3/40 18.11.2015 - Huvitutti - 120cm - 2/40 19.11.2015 - Huvitutti - 120cm - 4/40 20.11.2015 - Huvitutti - 120cm - 4/40 21.11.2015 - Pirunkorpi - 110cm - 1/50 22.11.2015 - Huvitutti - 120cm - 6/40 22.11.2015 - Huvitutti - 120cm - 3/40 22.11.2015 - Pirunkorpi - 110cm - 5/50 25.11.2015 - Petäjävaara - 110cm - 6/40 01.12.2015 - Huvitutti - 120cm - 6/40 01.12.2015 - Huvitutti - 120cm - 5/40 02.12.2015 - Huvitutti - 120cm - 1/40 04.12.2015 - Huvitutti - 120cm - 4/40 05.12.2015 - Huvitutti - 120cm - 6/40 05.12.2015 - Huvitutti - 120cm - 4/40 06.12.2015 - Huvitutti - 120cm - 2/40 07.12.2015 - Huvitutti - 120cm - 2/40 08.12.2015 - Huvitutti - 120cm - 5/40 09.12.2015 - Huvitutti - 120cm - 3/40 10.12.2015 - Huvitutti - 120cm - 3/40 11.12.2015 - Huvitutti - 120cm - 5/40 12.12.2015 - Huvitutti - 120cm - 3/40 12.12.2015 - Huvitutti - 120cm - 3/40 14.12.2015 - Huvitutti - 120cm - 6/40 15.12.2015 - Huvitutti - 120cm - 3/40 15.12.2015 - Huvitutti - 120cm - 5/40 16.12.2015 - Huvitutti - 120cm - 4/40 18.12.2015 - Huvitutti - 120cm - 5/40 20.12.2015 - Huvitutti - 120cm - 3/40 21.12.2015 - Huvitutti - 120cm - 3/40 22.12.2015 - Huvitutti - 120cm - 1/40 23.12.2015 - Huvitutti - 120cm - 6/40 24.12.2015 - Huvitutti - 120cm - 6/40 24.12.2015 - Huvitutti - 120cm - 6/40 25.12.2015 - Huvitutti - 120cm - 3/40 26.12.2015 - Huvitutti - 120cm - 5/40 28.12.2015 - Huvitutti - 120cm - 4/40 30.12.2015 - Huvitutti - 120cm - 5/40 01.01.2016 - Mörkövaara - 110cm - 1/30 04.01.2016 - Mörkövaara - 110cm - 3/30 08.01.2016 - Mörkövaara - 110cm - 4/30 09.01.2016 - Koskimäki - 120cm - 1/30 16.08.2016 - Huvitutti - 120cm - 2/50 19.08.2016 - Edelsten Ponies - 120cm - 3/30 20.08.2016 - Edelsten Ponies - 130cm - 4/30 20.08.2016 - Edelsten Ponies - 130cm - 4/30 21.08.2016 - Huvitutti - 120cm - 2/50 21.08.2016 - Huvitutti - 120cm - 3/50 22.08.2016 - Huvitutti - 120cm - 2/50 22.08.2016 - Edelsten Ponies - 120cm - 3/30 26.08.2016 - Huvitutti - 120cm - 7/50 28.08.2016 - Vähäpellon Ratsutila - 120cm - 2/30 01.09.2016 - Ros Cirein - 110cm - 4/40 08.09.2016 - Ros Cirein - 110cm - 1/40 11.09.2016 - Ros Cirein - 110cm - 2/40 11.09.2016 - Ros Cirein - 110cm - 5/40 20.09.2016 - Ros Cirein - 110cm - 1/40 25.09.2016 - Iowa - 120cm - 3/30 25.09.2016 - Vähäpelto - 120cm - 4/30 26.09.2016 - Vähäpelto - 120cm - 4/30 05.11.2016 - Mörkövaara - 110cm - 5/30 06.11.2016 - Mörkövaara - 110cm - 1/30 07.11.2016 - Mörkövaara - 110cm - 5/30 08.11.2016 - Mörkövaara - 110cm - 1/30 10.11.2016 - Mörkövaara - 110cm - 2/30 11.11.2016 - Ros Cirein - 110cm - 1/30 13.11.2016 - Ros Cirein - 110cm - 5/30 15.11.2016 - Ros Cirein - 110cm - 2/30 18.11.2016 - Ros Cirein - 110cm - 6/30 23.11.2016 - Vähäpellon Ratsutila - 120cm - 3/30 29.11.2016 - Vähäpellon Ratsutila - 120cm - 4/30 |
KERJ-sijoitukset (32kpl)14.10.2016 - Kultahuisku - CIC1 - 3/18
16.10.2016 - Pirunkorpi - CIC1 - 5/40 18.10.2016 - Pirunkorpi - CIC1 - 6/40 29.10.2016 - Rappadan - CIC1- 4/27 01.11.2016 - Hengenvaara - CIC1 - 1/30 02.11.2016 - Hortensia - CIC1 - 5/30 03.11.2016 - Hortensia - CIC1 - 4/30 05.11.2016 - Hengenvaara - CIC1 - 1/30 06.11.2016 - Hengenvaara - CIC1 - 1/30 06.11.2016 - Hortensia - CIC1 - 2/30 07.11.2016 - Vähäpellon Ratsutila - CIC1 - 1/30 09.11.2016 - Hengenvaara - CIC1 - 5/30 11.11.2016 - Mörkövaara - CIC1 - 5/40 13.11.2016 - Mörkövaara - CIC1 - 6/40 13.11.2016 - Mörkövaara - CIC1 - 4/40 14.11.2016 - Mörkövaara - CIC1 - 5/40 15.11.2016 - Hortensia - CIC1 - 2/30 16.11.2016 - Mörkövaara - CIC1 - 1/40 17.11.2016 - Mörkövaara - CIC1 - 2/40 18.11.2016 - Mörkövaara - CIC1 - 4/40 20.11.2016 - Ros Cirein - CIC1 - 2/50 21.11.2016 - Hortensia - CIC1 - 4/30 26.11.2016 - Hortensia - CIC1 - 5/30 29.11.2016 - Vähäpellon Ratsutila - CIC1 - 2/30 11.07.2018 - Riimuvaara - Helppo - 2/30 16.07.2018 - Riimuvaara - Helppo - 3/30 29.07.2018 - Riimuvaara - Helppo - 5/30 25.06.2018 - Spiderwick - Helppo - 4/44 10.07.2018 - Spiderwick - Helppo - 4/44 13.07.2018 - Spiderwick - Helppo - 5/44 14.07.2018 - Spiderwick - Helppo - 3/44 17.07.2018 - Spiderwick - Helppo - 4/44 |
Näyttelytulokset |
KRJ-sijoitukset (12kpl)27.10.2016 - Ventos - Helppo A - 5/40
01.11.2016 - Rappadan - Helppo A - 1/30 28.11.2016 - Mörkövaara - Helppo A - 6/40 24.06.2018 - KK Force - Helppo A - 6/100 03.07.2018 - KK Force - Helppo A - 2/100 05.07.2018 - KK Force - Helppo A - 9/100 08.07.2018 - KK Force - Helppo A - 3/100 10.07.2018 - KK Force - Helppo A - 5/100 11.07.2018 - KK Force - Helppo A - 8/100 15.07.2018 - KK Force - Helppo A - 8/100 16.07.2018 - KK Force - Helppo A - 5/100 17.07.2018 - KK Force - Helppo A - 8/100 |
VarusteetUnto käyttää Equestrian PRO:n varusteita. Orilta löytyy Bridlemanin yleissatula sekä Sir Classicin este- ja koulusatula. Huopia on monia, muutama on aina pesussa. Satulavyöt sekä muut satulojen lisätarvikkeet ovat myös samasta kaupasta. Unto käyttää WEGA:n meksikolaissuitsia sekä englantilaissuitsia sekä koulukentillä WEGA:n Elite-kankisuitsia. Untolla on myös WEGA-sarjan loimet käytössään. Harjat ovat luonnonharjasta ja tulevat paikalliselta toimittajalta.
|
Viikko-ohjelmaMaanantai: esteharjoittelut maneesissa Lean kanssa
Tiistai: maastopäivä hoitajan kanssa Keskiviiko: valmennus vierailevan valmentajan kanssa Torstai: maastakäsin työskentelyä joko Lean tai hoitajan kanssa Perjantai: vapaa Lauantai: kouluharjoittelua maneesissa Sunnuntai: vapaa tai pieni maastolenkki HUOM! Kisa-aikataulut voivat vaikuttaa viikko-ohjelmaan. |
Päiväkirja ja valmennukset
5) päiväkirjamerkintä › 7.6.2017 › kirjoittanut Lea M. › 213 sanaa
Untolle oli tälle päivälle viikko-ohjelmassa valmennus vierailevan valmentajan kanssa. Meille nyt vain sattui käymään niin hassusti, että vieraileva valmentaja oli Ruotsissa ja me täällä Suomessa. Muutosta siis viikko- ohjelmaan. Päätin, että Unto saisi luvan pitää vapaapäivän ratsastuksesta. Suomen kesä näytti kerrankin hyvät puolensa. Ulkona paistoi Aurinko, mutta pieni tuuli takasi sen, ettemme läkähtyneet kaikki, niin hevoset kuin ihmisetkään.
Ilmoitin lähdöstäni Cecilialle, joka oli juuri aloittelemassa päivän ensimmäistä tuntiaan. Kentällä näytti ravaavan jo welsh part pred -ori Kössi ja tuttu ratsastaja. Sanoin heillekin heipat ja lähdin hakemaan Untoa laitumelta. Siellä se makasi. Tämä oli niin tyypillistä Untoa. Se makaa keskellä vihreää laidunta – nauttii olostaan pelottomasti. Toisaalta se oli minulle hyvä merkki – Unto luotti, että sillä on täällä turvallista olla.
Huusin oria. Samassa se nosti päätään ja nousi sitten hetken kuluttua ylös. Puhelin orille niitä näitä kun se käveli luokseni. Askellus oli hidasta, mutta kuitenkin innokasta. Avasin portin ja menin laitumelle. Muutama muukin hevonen tuli luokseni. Taputtelin kaikkia hevosiani, mutta otin kuitenkin vain Unton ulos. Se tuli kiltisti portista ja jäi odottamaan rauhallisesti, kun laitoin sen kiinni. Lähdimme kävelemään kohti tallia. Puhelin Untolle päivästä. Unto oli hauska hevonen siitä syystä, että se tuntui kuuntelevan. Jos sille puhui, se yleensä hörähteli takaisin. Tallissa tallityttö Freda otti Unton hyvään huomaansa. Tiesin, että voin luottaa Unton hänen käsiinsä.
4) päiväkirjamerkintä › 7.6.2017 › tallityttö Freda (kirjoittanut Lea M.) › 456 sanaa
Minulla oli erittäin hyvä fiilis tänään. Olin saanut viime viikonloppuna ajokortin, ja uusi auto poltteli allani. Olin menossa sillä ensimmäistä kertaa Lean luokse tallilleni. En ollut vielä varma, mitä tallin omistajatar oli minulle tänään keksinyt. Mutta minä olin valmis kaikkeen. Päivääni saattoi sisältää ratsastusta, tallihommia, kisojen valmistelua tai vaikka vieraiden kierrättämistä. Hommia oli monenlaisia.
Vieressäni istui paras kaverini Ella, jonka olin luvannut heittää kotiin. Ella oli ollut meillä yötä ja oli nyt menossa kotiin. Olimme juoneet hänen ylppäriviinejään ja juoruilleet, kuten tavallista. Minulla ensimmäiset kirjoitukset koittaisivat vasta syksyllä.
Minulle tuli viesti. Pyysin Ellaa katsomaan sen. "Lea laittoi just viestiä, että sulla on tänään ohjelmassa Unton puunausta ja Cecilian auttamista ratsastustuntien kanssa. Ja kolmelta tulee perhe, äiti, isä ja kaksi lasta, jotka haluaisivat tutustua talliin. Ja se käskee sun myös tulla sen toimistoon ennen sitä, että saat tarkempia ohjeita. Ennen yhtä. Se lähtee puoli kahdelta kisoihin." Ella ei itse ollut hevosihmisiä, mutta oli kauttani tutustunut muutamiin juttuihin ja tiesi kuviot. Nyökkäsin.
Kun olin tiputtanut Ellan kotiinsa, lähdin kohti tallia. Ellan kotoa Overloadiin oli parisen kilometriä ja matka taittui nopeasti. Parkkeerasin autoni staff-parkkikselle. Kävelin talliin. Rakastin sitä, että siellä oli niin viileää. Vaikka ulkona oli polttavan kuumaa, tallissa oli viileää. Hain Unton harjapakin pesupaikan viereen. Kohta Lea taluttikin komeaa oria paikalle.
"Mun täytyy mennä nyt taas, mutta tuu käymään toimistossa yhdeltä tai niin pian kun ehdit." Lean ääni oli aina tomera, mutta hän oli ystävällinen. Ja maksoi hyvää palkkaa. Vaikka ei se pointti tässä ollut. Minä pidin oikeasti täällä olemisesta. Voisin tehdä tätä vaikka koko loppuelämäni, jos se olisi minusta kiinni.
Hauskaa oli se, että Lealla oli aina niin kiire, kun hän oli Suomessa. Ranska-projekti vei ihan älyttömästi aikaa ja kun hän välillä kiireistään ehti Suomeen, visiitit olivat lyhyitä ja tehokkaita. Overloadia täällä sillä aikaa hoiti Cecilia, joka kyllä oli myös hyvä koutsi.
Unto torkahteli pesupaikalla. En sitonut sitä edes kiinni, sillä tiesin, että ori ei liikahtaisikaan. Tarkistin veden ja pesin Unton. Käytin sen omaa shampoota, joka oli ilmeisesti jotain aivan spesiaalia Ranskasta. Lea on niin helkutin tarkka näissä asioissa. Unto nautti pesusta. Pesun jälkeen kuivasin orin. Hetken aikaa sen karvaa hinkattuani tajusin, että helpompi olisi viedä se ulos. Niinpä otin ja lähdin sen kanssa ulos, jossa se sai paistatella päivää kanssani.
Unto nautti joka hetkestä, kuten minäkin. Se oli kyllä komea hevonen ja taitava yksilö, joka niitti menestystä niin este- kuin kouluradoillakin. Kun Unton karva oli kuivanut, menimme takaisin talliin. Harjailin ja puunasin sen vielä hyvään kuntoon sekä tarkistin ja tutkin sen. Hauskintahan tässä oli se, että tiesin, että kun vien orin takaisin tarhaan, se kierii itsensä taas ihan kuraiseksi. Tänään olisi ilmeisesti pitänyt olla valmennuspäivä, mutta en ole varma mikä siinä sitten tuli.
Kun Unto oli tarhassa, menin käymään Lean toimistolla. Loppupäivä sujui mukavasti tehtäviäni hoitaessa.
3) päiväkirjamerkintä › lokakuu 2016 › kirjoittanut Lea M. › 115 sanaa
Katselin tyytyväisenä Unton saavutuksia estekisoissa. Esteiden kanssa sillä oli mennyt niin hyvin, että aloin pohtimaan sen uraa kouluratsuna. Untolla oli nimittäin taipumusta myös sille suunnalle. Päätin, että kävisimme kokeilemassa muutamat kilpailut Helppo A -tasolla, sillä olin treenaillut Unton kanssa sitä luokkaa jo hyvän tovin. Voisimme käydä myös valmentautumassa hieman. Suunnitelmia, suunnitelmia. Katsotaan, kuinka meille käy. Untolla oli kuitenkin potentiaalia moneen, joten tyytyväisenä lisäilin sen kisailmoittautumiset kalenteriini. Pinkki post-it lappu huusi räikeästi minulle aina, kun avasin tämän viikon kohdalta kalenterini. Toivottavasti Unelias Untoni ei vain nukahda koulukentälle, sillä ori kyllä on sitä sorttia. Minulla ja monella muullakin tallin henkilöllä on varmasti kertoa tarinoita siitä, kuinka Unto on torkahtanut pesupaikalle, karsinaan, traileriin,... You name it. Toivotaan parasta.
2) estevalmennus › 20.7.2016 › kirjoittanut yaren › 285 sanaa
Kello ei ollut vielä edes yhdeksää aamulla, kun minä jo seisoin Overloadin hiekkakentällä sitomassa hiuksiani kiinni. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja loi kuumottavan paahteen ylleni saaden hikikarpalot nousemaan pintaan jo tässä vaiheessa. Ajatuskin esteiden kantelusta sai voihkaisemaan, mutta enhän minä paikalle ollut tosiaankaan saapunut pelkästään seisoskelemaan. Tallilta lähestyvä ratsukko kaiken lisäksi antoi lisäpontta - tässähän tulisi pian kiire! Kilpaa auringon kanssa loistava Lea ei keskeneräisyydestä ollut kuitenkaan moksiskaan, nainen vain naureskeli hänen ratsunsa Unton tarvitsevan aikaa mieluiten liikaa ennen tositoimia.
Lea oli kyllä enemmän kuin oikeassa, lihaksikas rautias oli totisesti hiukan uneliaampaa sorttia. Lämmin ilma tuskin auttoi asiaa, eikä lähes kävellessään nukahtava ori tuntunut edes yrittävän vaihtaa isommalle vaihteelle. Ratsastaja alkoi jo tuskastumaan hetkittäin, mutta kuin taikaiskusta alkoi Untokin heräämään, kun rata alkoi olemaan pystyssä ja sen pääkoppaan alkoi valkenemaan, mistä oli oikein kyse. Alkuverryttelyt muuttuivat huomattavasti rivakammiksi ja ori vetristyi silmissä, kun siitä alkoi kuoriutumaan yhteistyökykyinen ja innokas yksilö. Heitin Lealle vielä muutaman herättelyvinkin ennen kuin aloimme siirtämään katsettamme varsinaisesti päivän todelliseen tehtävään.
Ja niinhän siinä ylittyivät pystyt ja okserit ihan mennen tullen! Minun piti jopa pyytää Leaa hiljentämään tahtia ja kiinnittämään enemmän huomiota puolipidätteisiin. Nainen varoi ehkä liikaakin suomenhevosen suuta ja vaikka Unto siltä osin herkkä olikin, ei oikeanlaista ohjasotetta saanut unohtaa. Lea oli kuitenkin nopea oppimaan ja löysi pian sopivan lähestymistavan, mikä paransi tilannetta huomattavasti. Unton hyppytyyli oli varsin napakka; lähestymiset onnistuivat hyvin, itse hyppykaari oli kauniin pyöreä, eikä laskeutumisessakaan ollut ongelmia. Ilmavaraa olisi toisinaan voinut olla enemmänkin, mutta pääasiahan oli ehdottomasti se, ettei puomit kolisseet alas kuin ihan vain yksittäisinä kertoina. Lea istui hevosensa selässä varmana ja ylitti 120cm esteet aivan heittämällä silmiään räpäyttämättä. Ensimmäisen lämmittelyesteen vauhdikas ylitys oli jäänyt kauas taakse ja tilalle oli tullut tyyli, jolla kaksikko pärjäisi varmasti esteradoilla! a
1) päiväkirjamerkintä › 20.8.2016 › kirjoittanut miivi › 213 sanaa
En ollut edellisen hoidettavani kanssa päässyt ratsastamaan, joten olin tyytyväinen päästessäni tällä kertaa hevosen selkään, jopa pienille esteille - ilmoitustaululle oli Unton nimen viereen ilmoitettu orin kaipaavan myös kevyttä estetreeniä. Ei isoilla esteillä, josta olin melkein pettynyt katsellessani orin kisatuloksia, vaan vain noin kuusikymppisillä esteillä. Maksimiksi oli ilmoitettu kasikymppiset esteet, mutta toiveena olivat hieman pienemmät esteet. Orin hoitaminen sujui nopeasti ja olinkin jo pian kentällä kokoamassa esteitä orin seuratessa minua kuuliaisesti perässäni. Olin pujottanut riimunnarun sen kuolainrenkaista esteiden kokoamisen ajaksi, niin saisin helpoiten koottua esteet samalla taluttaessani sitä. En tuntenut hevosta, joten en uskaltanut jättää sitä seisomaan itsekseen kentälle. Kokoamani esteet olivat olivat vaihtelevan kokoisia, aina vain noin 40cm ristikoista pystyyn, jonka arvelin olevan noin 70cm korkea. Päästessäni ratsastamaan niitä sain todeta niiden olevan pieniä 120cm-tasolla kilpailevalle suomenhevoselle, jolla oli aivan mahtavaa hypätä. Se todella loisti jopa pienillä esteillä, eikä pudottanut yhtään estettä. Onneksi, minulla ei ollut paikalla ketään nostelemassa pudonneita puomeja. Unto kulki pienillä avuilla innokkaasti eteen, ja hyppäsi esteet kuin niitä ei olisi edes ollut. Hyppäämisen jälkeen kävin kävelemässä orin kanssa loppukäynnit maastossa. Palattuani takaisin tallille hoidin Unton ratsastuksen jäljiltä, huuhtelin sitä viileällä vedellä, se oli hionnut aika lailla, eikä ollut kuivunut vielä kunnolla pitkistä loppukäynneistä huolimatta. Tämän jälkeen vein sen karsinaansa, johon olikin ilmestynyt kasa heiniä odottamaan syöjäänsä Unton ratsastuksen aikana.