Derian Brunhilda
virtuaalihevonen – a sim-game horse // kuva © kasvattaja
Lea halusi Overloadiin norjanvuonohevosen. Hän oli tutkinut norjalaista mytologiaa ja päättänyt, että jos varsasta tulee tamma, se saa nimekseen Brunhilda. Nimi Brunhilda (Brunhildr) kuvastaa norjalaisessa mytologiassa esiintynyttä vahvaa ja voimakasta naissoturia. Sellainen tammasta tulikin – vahva ja voimakas, valmis toimimaan vaikka pelastakseen koko maailman (tai oman ruokasankonsa). Myöhemmin Lean siirryttyä Suomesta Ranskaan, hänellä ei ollut epäilystäkään siitä, kuka olisi ensimmäinen mukaan lähtevä karvakorva. Näin ollen Hilda lähti heti matkaan Lean varmistettua tilan itselleen.
Yleisesti Hilda on aivan älyttömän ihana ja pörröinen tamma. Sillä on rakkautta vaikka muille jakaa, mutta se myös osaa puolustaa omaansa. Hilda on välillä hieman höppänä ja ihan omissa maailmoissaan. Mitä kuitenkin omansa puolustamiseen tulee - se muuttuu herkästi omapäiseksi tammaksi, jonka päätä ei sitten ihan heti käännetä. Oikean ja lujatahtoisen ihmisen kanssa (joka siis jaksaa sanoa sille viidennenkymmenennen kerran ei Hildan karattua heinälatoon rouskuttelemaan heiniä) Hilda on täysin hallittavissa oleva yksilö.
Hildaa kannattaa hoitaa sen omassa karsinassaan, sillä käytävällä tai ulkona hoitopaalussa sen huomio keskittyy liikaa ulkopuolisiin tekijöihin. Kokemattomammat hoitajat saattavat tulla liiskatuksi, sillä Hilda onkin juuri nähnyt erittäin mielenkiintoisen ämpärin tai muuta vastaavaa yhtä hullua – ja ryntää nuuskimaan ja tutkimaan sitä. Kavioiden kanssa täytyy olla varovainen, sillä Hilda saattaa helposti epähuomiossaan astua hoitajan päälle. Karsinassa se on kuitenkin jotenkin omissa oloissaan ja keskittynyt omalla höppänällä tavallaan hoitohetkeen. Satulan kanssa yleensä tarvitsee toisenkin ihmisen, sillä Hilda on mestari pullistelemaan. Te syötätte vain minua liikaa, siksi olen iso-ilme on sen yleisin katse sen jälkeen, kun kaksi ihmistä on saanut vääntää satulavyötä kiinni naamat punaisina viimeiset viisitoista minuuttia. Kengittäjä tai eläinlääkäri eivät ole sille ongelmallisia asioita, mutta raspauksesta se ei pidä. Omistajan täytyy olla ehdottomasti paikalla, sillä se ihminen, johon Hilda luottaa, tuo tammalle aivan erityistä rauhallisuutta ja uskaliaisuutta. Hevosautossa tai trailerissa Hilda ei tykkää olla yksin. Se kyllä pärjää, mutta hirnahtelee kaveriensa perään koko matkan. Tämän takia heppakaveri mukana on hyvä juttu.
Kun ollaan päästy kaiken tämän tuskan jälkeen ratsaille, täytyy kyydissä olla ehdottomasti kokenut kuski, sillä tamman meno on erittäin vauhdikasta. Se varmasti voisi juosta vaikka maailman ympäri samalla hengenvedolla. Kokenut ratsastaja saa Hildan menon kyllä rauhoittumaan kunnollisen alkulämmittelyn avulla. Sen jälkeen se pehmenee ja muuttuu aivan eri tammaksi. On Hilda siltikin vireä ja sitä täytyy välillä muistutella pidätteillä ja hidastamalla sitä hieman. Kun päästään vain niin sanotusti oikeisiin töihin, Hildasta tulee kuuliainen ja se tekee ratsastajan pyytämät asiat.
Koulua Hilda voisi vääntää vaikka maailman tappiin. Tamma suoraan sanottuna rakastaa koulukiemuroiden vääntämistä ja kentällä pyörimistä. Usea ihminen ja valmentaja on ihmetellyt tätä asiaa – miten se voi pitää koulutyöskentelystä niin paljon? Kouluvalmennuksen jälkeen se ei edes haluaisi lähteä kentältä ja katselee haikeasti taaksepäin kävellessä maneesista pois. Silti sillä kisataan sen vauhdikkuuden takia vain Vaativa B-luokassa. Osaamiskyky riittäisi luultavimmin korkeammillekkin luokille, mutta pää ei anna myöden. Piaffea ja passagea treenatessa se kuumenee aivan älyttömästi eikä silloin ratoja saada suoritettua. Näinollen Vaativa B on todettu Hildalle parhaimmaksi luokaksi.
Esteet eivät ole ihan täysin Hildan juttu, vaikka se niistäkin kunnialla suoriutuu. Askeleet saattavat mennä helposti sekaisin tiukkoja ratoja suorittaessa ja ratsastajasta saattaa tuntua, että mutkassa kentän hiekka onkin yllättävän lähellä. Se kuitenkin hyppää tarmokkaasti kaikennäköisiä sarjoja ja esteitä. Ennen hyppäämistä kunnollinen alkulämmittely on erittäin tärkeässä roolissa. Huonosti lämmitelty Hilda saattaa mennä niin lujaa, että kaataa siinä samassa itsensä ja välillä esteetkin.
Maastossa Hilda tykkää olla. Puolet sen kiireestä ja vauhdikkuudesta katoaa taivaan tuuliin. Parhaiten tamma tykkää olla vain kaksin - ratsastaja ja tamma, sillä porukassa se saa taas ihan ihmeellistä virkaa ja unohtaa, että osaa olla myös kiltisti. Porukassa se täytyy laittaa loppupäähän kokeneen ratsastajan kanssa.
Kisamatkoilla Hildalla on ihan älyttömästi energiaa. Se on ylisosiaalinen ja yrittää tutustua jokaikiseen hevosolentoon joka on paikan päällä. Kuitenkin radalle (varsinkin kouluradalle) päästyään se keskittyy tarkasti työhönsä ja on kuuliainen avuille. Kisan jälkeen se on aina jotenkin huonotuulinen ja apea, sillä on joutunut kauaksi löytämistään uusista tuttavuuksista. Se leppyy kuitenkin nopeasti päästyään taas kotiin.
Yleisesti Hilda on aivan älyttömän ihana ja pörröinen tamma. Sillä on rakkautta vaikka muille jakaa, mutta se myös osaa puolustaa omaansa. Hilda on välillä hieman höppänä ja ihan omissa maailmoissaan. Mitä kuitenkin omansa puolustamiseen tulee - se muuttuu herkästi omapäiseksi tammaksi, jonka päätä ei sitten ihan heti käännetä. Oikean ja lujatahtoisen ihmisen kanssa (joka siis jaksaa sanoa sille viidennenkymmenennen kerran ei Hildan karattua heinälatoon rouskuttelemaan heiniä) Hilda on täysin hallittavissa oleva yksilö.
Hildaa kannattaa hoitaa sen omassa karsinassaan, sillä käytävällä tai ulkona hoitopaalussa sen huomio keskittyy liikaa ulkopuolisiin tekijöihin. Kokemattomammat hoitajat saattavat tulla liiskatuksi, sillä Hilda onkin juuri nähnyt erittäin mielenkiintoisen ämpärin tai muuta vastaavaa yhtä hullua – ja ryntää nuuskimaan ja tutkimaan sitä. Kavioiden kanssa täytyy olla varovainen, sillä Hilda saattaa helposti epähuomiossaan astua hoitajan päälle. Karsinassa se on kuitenkin jotenkin omissa oloissaan ja keskittynyt omalla höppänällä tavallaan hoitohetkeen. Satulan kanssa yleensä tarvitsee toisenkin ihmisen, sillä Hilda on mestari pullistelemaan. Te syötätte vain minua liikaa, siksi olen iso-ilme on sen yleisin katse sen jälkeen, kun kaksi ihmistä on saanut vääntää satulavyötä kiinni naamat punaisina viimeiset viisitoista minuuttia. Kengittäjä tai eläinlääkäri eivät ole sille ongelmallisia asioita, mutta raspauksesta se ei pidä. Omistajan täytyy olla ehdottomasti paikalla, sillä se ihminen, johon Hilda luottaa, tuo tammalle aivan erityistä rauhallisuutta ja uskaliaisuutta. Hevosautossa tai trailerissa Hilda ei tykkää olla yksin. Se kyllä pärjää, mutta hirnahtelee kaveriensa perään koko matkan. Tämän takia heppakaveri mukana on hyvä juttu.
Kun ollaan päästy kaiken tämän tuskan jälkeen ratsaille, täytyy kyydissä olla ehdottomasti kokenut kuski, sillä tamman meno on erittäin vauhdikasta. Se varmasti voisi juosta vaikka maailman ympäri samalla hengenvedolla. Kokenut ratsastaja saa Hildan menon kyllä rauhoittumaan kunnollisen alkulämmittelyn avulla. Sen jälkeen se pehmenee ja muuttuu aivan eri tammaksi. On Hilda siltikin vireä ja sitä täytyy välillä muistutella pidätteillä ja hidastamalla sitä hieman. Kun päästään vain niin sanotusti oikeisiin töihin, Hildasta tulee kuuliainen ja se tekee ratsastajan pyytämät asiat.
Koulua Hilda voisi vääntää vaikka maailman tappiin. Tamma suoraan sanottuna rakastaa koulukiemuroiden vääntämistä ja kentällä pyörimistä. Usea ihminen ja valmentaja on ihmetellyt tätä asiaa – miten se voi pitää koulutyöskentelystä niin paljon? Kouluvalmennuksen jälkeen se ei edes haluaisi lähteä kentältä ja katselee haikeasti taaksepäin kävellessä maneesista pois. Silti sillä kisataan sen vauhdikkuuden takia vain Vaativa B-luokassa. Osaamiskyky riittäisi luultavimmin korkeammillekkin luokille, mutta pää ei anna myöden. Piaffea ja passagea treenatessa se kuumenee aivan älyttömästi eikä silloin ratoja saada suoritettua. Näinollen Vaativa B on todettu Hildalle parhaimmaksi luokaksi.
Esteet eivät ole ihan täysin Hildan juttu, vaikka se niistäkin kunnialla suoriutuu. Askeleet saattavat mennä helposti sekaisin tiukkoja ratoja suorittaessa ja ratsastajasta saattaa tuntua, että mutkassa kentän hiekka onkin yllättävän lähellä. Se kuitenkin hyppää tarmokkaasti kaikennäköisiä sarjoja ja esteitä. Ennen hyppäämistä kunnollinen alkulämmittely on erittäin tärkeässä roolissa. Huonosti lämmitelty Hilda saattaa mennä niin lujaa, että kaataa siinä samassa itsensä ja välillä esteetkin.
Maastossa Hilda tykkää olla. Puolet sen kiireestä ja vauhdikkuudesta katoaa taivaan tuuliin. Parhaiten tamma tykkää olla vain kaksin - ratsastaja ja tamma, sillä porukassa se saa taas ihan ihmeellistä virkaa ja unohtaa, että osaa olla myös kiltisti. Porukassa se täytyy laittaa loppupäähän kokeneen ratsastajan kanssa.
Kisamatkoilla Hildalla on ihan älyttömästi energiaa. Se on ylisosiaalinen ja yrittää tutustua jokaikiseen hevosolentoon joka on paikan päällä. Kuitenkin radalle (varsinkin kouluradalle) päästyään se keskittyy tarkasti työhönsä ja on kuuliainen avuille. Kisan jälkeen se on aina jotenkin huonotuulinen ja apea, sillä on joutunut kauaksi löytämistään uusista tuttavuuksista. Se leppyy kuitenkin nopeasti päästyään taas kotiin.
i. Morgen v.d. Trondheim KTK-II, KRJ-III, ERJ-I |
ii. Rolf Sebastian | iii. Canute |
iie. Rolf Beate | ||
ie. Gnylden NOR | iei. Greyje | |
iee. Josefina | ||
e. Derian Brenda KTK-I |
ei. Tranum Heid KTK-III |
eii. Heid |
eie. Rita | ||
ee. Bettan SWE KTK-II |
eei. Dalmar | |
eee. Brina |
iii. Canute oli vilkasliikkeinen ori. Se toimi hyvin kouluradoilla, mutta esteetkin sujuivat siltä hyvin. Canute oli ehkä hieman itsekeskeinen ja huomionkipeä, sillä se tahtoi jokaiselta vastaantulevalta ihmiseltä edes jonkinlaisen huomionosoituksen. Ellei ori saanut huomiotaan, se tylsistyi helposti.
iie. Rolf Beate oli hieman hölmö tamma. Välillä tuntui, ettei se oppinut mitään ja avut täytyi antaa ainakin kaksikymmentä kertaa, ennen kuin jotain tapahtui. Beatelle maistui kaikki ruoka. Se ei ollut niin nirso, mitä sille annettiin, kunhan se oli ruokaa. Tamma löydettiinkin muutaman kerran rehuvarastolta hamuamasta jotain syötävää. iei. Greyje olikin sitten vähän hankalampi ori. Se teki kaiken mielellään niin kuin se itse tahtoi. Selässä olevan ratsastajan toiveet olivat höpönhöpöä, jos Greyjeä huvitti pohkeenväistön sijasta peruuttaa, se teki niin. Oria ei paljon muutenkaan työnteko kentällä huvittanut, vaan se piti laiskottelusta. iee. Josefina oli totaalinen diiva. Se oli tamma isolla teellä. Josefina tiesi sen myös itse, ja usein sen löysi tarhan reunalta hörähtelemästä viereisen tamman oreille. Kentälle päästyään siitä kuitenkin kuoriutui erittäin toimiva kouluratojen kuningatar. Se osasi tehdä sitä mitä käskettiin, mutta myös nautti siitä. |
eii. Heid oli suurisydäminen ori. Se yritti hoivata kaikkia varsoja niiden lähelle päästessään. Välillä se olikin oman varsansa kanssa samalla laitumella, sillä orilla tuntui olevan samanlainen vaisto kuin tammoilla. Heid oli myös kuuliainen ja nöyrä ori, joka teki kentällä ratsastajan pyytämät asiat.
eie. Rita oli karkaamismestarien karkaamismestari. Melkeinpä mikään aitamateriaali ei pidätellyt sitä. Tamma keksi aina keinon. Meni se sitten ali tai yli, sillä ei ollut loppuviimeksi merkitystä. Rita sai myös kaikennäköiset haat ja vivut sekä solmut aukaistua. Tamma oli erittäin kätevä tekemään kaikenlaisia pikkujuttuja. Harmiksi tätä ei kuitenkaan kentällä nähty, siellä tamma oli enemmänkin laiskanpuoleinen yksilö. eei. Dalmar oli helposti hermostuva ori. Jos asiat eivät sujuneet nopeasti, sillä paloi pinna. Harjaaminen tai varustus ei saanut kestää kauaa, tai Dalmar alkoi liikkua paikallaan tai kuopsuttamaan tai tekemään jotain muuta ylimääräistä. Dalmar oli tarkka myös ajasta, sillä jos orin aamu- tai iltaruoka oli myöhässä viittä minuuttia kauempaa, siitä kyllä kuuli koko talli. eee. Brina oli leikkisä tamma, mutta ahkera työskentelijä. Se tykkäsi olla nuorempien hevosten kanssa, juoksennella ja heitellä pukkeja laitumella. Kuitenkin kentällä Brina oli nopea oppimaan ja taitava tamma. Se teki ratsastajan pyytämät asiat yleensä täydellisesti ja nopeasti. |
Hilda on jalostuskäytössä. Jos olet kiinnostunut varsasta, otathan yhteyttä sähköpostiini [email protected].
19.07.2017 - KTK-III t. Lean Britt - i. A. D. Will Valentin - om. VRL-04799
VARSA 2 - varattu Lea M.
VARSA 3 - vapaa, oria haetaan
VARSA 4 - vapaa, oria haetaan
ERJ-sijoitukset (52kpl)24.07.2016 - Kuuralehdon hevostila - 90cm - 2/40
26.07.2016 - Heljävirta - 90cm - 3/40 26.07.2016 - Heljävirta - 90cm - 3/40 26.07.2016 - Kuuralehdon hevostila - 90cm - 2/40 28.07.2016 - Vähäpellon Ratsutila - 100cm - 4/30 29.07.2016 - Heljävirta - 90cm - 2/40 29.07.2016 - Heljävirta - 90cm - 1/40 30.07.2016 - Heljävirta - 90cm - 2/40 01.08.2016 - Wayward Dressage - 90cm - 5/27 02.08.2016 - Wayward Dressage - 90cm - 3/27 05.08.2016 - Wayward Dressage - 90cm - 3/27 06.08.2016 - Wayward Dressage - 90cm - 3/27 07.08.2016 - Wayward Dressage - 90cm - 4/27 09.08.2016 - Wayward Dressage - 90cm - 2/27 10.08.2016 - Wayward Dressage - 90cm - 2/27 11.08.2016 - Wayward Dressage - 90cm - 1/40 11.08.2016 - Wayward Dressage - 90cm - 3/40 12.08.2016 - Wayward Dressage - 90cm - 4/40 12.08.2016 - Huvitutti - 100cm - 1/50 14.08.2016 - Huvitutti - 100cm - 2/50 18.08.2016 - Huvitutti - 100cm - 7/50 20.08.2016 - Wayward Dressage - 90cm - 6/40 27.08.2016 - Vähäpellon Ratsutila - 100cm - 4/30 28.08.2016 - Vähäpellon Ratsutila - 100cm - 2/30 28.08.2016 - Wayward Dressage - 90cm - 2/40 28.08.2016 - Huvitutti - 100cm - 1/50 29.08.2016 - Vähäpellon Ratsutila - 100cm - 2/30 30.08.2016 - Huvitutti - 100cm - 3/50 06.09.2016 - Ros Cirein - 100cm - 3/40 09.09.2016 - Ros Cirein - 100cm - 2/40 11.09.2016 - Iowa - 100cm - 1/30 18.09.2016 - Ros Cirein - 100cm - 4/40 20.09.2016 - Ros Cirein - 100cm - 2/40 28.09.2016 - Iowa - 100cm - 3/30 07.10.2016 - Ketola - Vaativa B - 1/40 09.10.2016 - Ketola - Vaativa B - 2/40 11.10.2016 - Wayward Dressage - Vaativa B - 3/30 12.10.2016 - Wayward Dressage - Vaativa B - 3/30 15.10.2016 - Wayward Dressage - Vaativa B - 4/30 16.10.2016 - Overload - Vaativa B - 3/30 17.10.2016 - Wayward Dressage - Vaativa B - 5/30 25.10.2016 - Kuuralehto - Vaativa B - 3/40 26.10.2016 - Kuuralehto - Vaativa B - 3/40 27.10.2016 - Kuuralehto - Vaativa B - 4/40 28.10.2016 - Kuuralehto - Vaativa B - 2/40 29.10.2016 - Rappadan - 100cm - 5/30 30.11.2016 - Oakhill - 100cm - 5/30 03.11.2016 - Rappadan - 100cm - 4/30 04.11.2016 - Mörkövaara - Vaativa B - 2/40 06.11.2016 - Rappadan - 100cm - 5/30 16.11.2016 - Rappadan - 100cm - 3/30 18.11.2016 - Rappadan - 100cm - 2/30 19.11.2016 - Ventos - 90cm - 4/30 20.11.2016 - Ventos - 90cm - 3/30 24.11.2016 - Vähäpellon Ratsutila - 100cm - 2/30 26.11.2016 - Vähäpellon Ratsutila - 100cm - 1/30 |
|
Päiväkirja
10.6.2017 päiväkirjamerkintä tallityttö Louisen näkökulmasta (kirjoittanut Lea M.)
Vettä satoi kaatamalla kun parkkeerasin autoni parkkipaikalle. Yleensä tulin fillarilla tallille, mutta tänään minun oli oikeasti vain yksinkertaisesti tehtävä poikkeus. Autoni, joka ei oikeasti edes ollut minun vaan äitini, oli kuljettanut minut paljon turvallisemmin (ja miellyttävämmin!) perille.
Kävelin ensimmäisenä Lean toimistolle, jossa nainen näpytteli jotain koneelleen. Sanoin nopeat huomenet ja istahdin penkille. Tämä oli aamuinen rutiini – Lea keräsi tallin työntekijät palaveriin kello 8 joka aamu toimistolleen. Siinä sitten kertailtiin päivän hommat, puhuttiin spesiaaleista jutuista ja vaihdettiin vähän kuulumisia. Kello alkoi lähestyä kahdeksaa ja pian huone oli täynnä puhetta.
Kun päivä oltiin saatu setvittyä, jokainen lähti omaan suuntaansa. Minulla oli kolme hoitohevosta, vuonikset Hilda ja Isak sekä suomenhevostamma Rosa. Kaikki nämä hevoset olivat minulle hyvin spesiaaleja tuttavuuksia Pohjoisesta – näitä ei yleensä paljon täällä Ranskassa ollut.
Hildalle oli tänään merkitty rento maastolenkki, jonka minä yleensä tein. Siihen tuli kuitenkin tänään poikkeus, sillä Lean siskontyttö oli matkannut tänne Suomesta ja halusi ehdottomasti mennä ratsastamaan Hildalla. Enkä minä ihmetellyt miksi, Hilda oli aivan ihana. Se oli jo yleisessä tiedossa – tamma oli totaalisen ihastuttava ja rento yksilö. Minun tehtäväni painottuisivat siis Isakin ja Rosan juttuihin, mutta kerron kuitenkin päivän Hilda-osuuden.
Tamma oli vielä sisällä tallissa, vaikka sade loppuikin äskettäin. Mietin mielessäni, että olisikohan Lean ja hänen siskontyttönsä parempi mennä maaston sijasta vaikka maneesiin tekemään jotain simppeliä. Keli ei ollut aivan parhain, vaikka sade olikin loppunut. Vilkaisin nopeasti ennustetta puhelimestani. Sadetta luvassa myös päivällä.
Lean siskontyttö tuli kanssani talliin, ja laitoimme Hildan yhdessä valmiiksi. Tämä oli ehdottoman hyvää treeniä kielitaidolle, sillä Lean siskontyttö ei puhunut ranskaa enkä minä puhunut paljoa mitään Suomea. Kielemme oli siis englanti. Juttelimme niitä näitä päivästä ja harrastuksistamme ja bändeistä sekä Netflixin uusimmista sarjoista. Selvisi, että tykkäsimme molemmat todella paljon Prison Break -sarjasta. Myöhemmin selvisi myös, että Lea oli tehnyt kuten ajattelin – he olisivat menossa maneesiin tekemään kavalettitreeniä. Hilda seisoskeli paikallaan kiltisti, mutta satulaa laittaessa teki tavanomaiset temppunsa. Kun Hilda oli saatu valmiiksi, Lean siskontyttö lähti laittamaan ratsastusvarusteitaan päälle ja minä talutin Hildan maneesiin. Sen jälkeen suuntasin kohti seuraavia tehtäviäni.
Kouluvalmennus 26. elokuuta 2016 Lykkeligissä
Lykkeligissä järjestetyn norjanvuonohevosille avoimen ryhmävalmennuksen tehtävät liittyivät pitkälti avo- ja sulkutaivutuksiin sekä laukkatyöskentelyyn. Pitkille sivuille hieman uran sisäpuolelle tehtävät taivutukset sijoitettiin valmennuksen alkuun ja niiden avulla ratsukot saivat verrytellä sopivasti myös omaan tahtiin. Taivutuksiin lisättiin välikäyntien jälkeen keskihalkaisijalle ratsastaminen, jonka aikana tuli nostaa laukka ja palata raviin varten sivun päässä. Lopuksi työstettiin vielä keskiympyrällä pienemmissä kahden hengen ratsukoissa vastalaukkaa.
Olitte oiva ratsukko: Hilda tiesi mitä teki ja olisi mielellään tehnyt vielä vähän enemmänkin. Sinä taas luotit hevoseesi täysillä ja tiesit missä mennään. Työskentelyänne oli siis ilo seurata. Tehtävät olivat teille helppoa perustreeniä, mikä ei kuitenkaan johtanut tamman tylsistymiseen. Hevonen työskenteli ihailtavan motivoituneena kaikkien tehtävien parissa, mutta laukanvaihtoja se yritti keskihalkaisijalla tarjota omatoimisesti. Itsenäisyydelle ei siis sovi antaa valtaa tehtävissä, joissa raamit on selkeät ja tamman tulee hyväksyä tehtävän helppous. Hyvää työskentelyä kyllä alusta loppuun!
Kouluvalmennus 17. elokuuta 2016, valmentajana Heidi
Seuraavan valmennusvuorossa oleva Hilda oli minulle ennalta tuntematon poni, mutta ratsastajan kanssa oltiin ennen tuntia viestitelty jonkin verran. Tänään oli tarkoitus saada poni avuille ja takaosa alle estetehtävien välillä, jotta radan suoritus ei olisi niin haastavaa. Tamman isoin ongelma ratsastajan mielestä oli se, että hyppyjen välissä paino putoaa eteen ja samalla ratsu katoaa avuilta eikä uuteen hyppyyn valmistautuminen ole helppoa. Aloitimme selän veryttelyn jälkeen puomi- ja kavalettityöskentelyllä. Maapuomeista ja kavaleteista muodostui 3-5 puomin sarjoja, joista osa oli kaarevalla uralla ja osa suoralla. Välit puomien ja kavalettien välilä olivat hieman normaalia lyhyemmät, jolloin hevosen täytyi nostaa etuosaansa pystyäkseen lyhentämään askeltaan ja siirtämään painoa taakse. Hilda aloitti jokaisen uuden tehtävän vähän epäilevästi, mutta rohkaistui ratsastajan tuen kautta ja monesti heti seuraava toisto oli jo huomattavasti parempi. Aluksi ratsastaja yritti auttaa tammaa liikaa ja pidätti sitä paljon ennen puomeille tulemista, korjasin ratsastajaa ja neuvoin häntä lähestymään tehtäviä normaalissa harjoitustemmossa, jolloin hevoselle jää itselle pähkäiltäväksi jalkojen asettelu puomien väliin. Kun Hildaa oltiin saatu vähän aktiivisemmaksi takaa puomityöskentelyn avulla siirryttiin ottamaan hyppyjä. Teetätin ratsukolla paljon suhteutettuja linjoja, joilla tärkeintä oli pitää tasainen rytmi ja hevonen hereillä ja avuilla heti ensimmäisen esteen jälkeen. Hilda pääsi ensimmäisillä toistoilla vähän pitkäksi ekan hypyn jälkeen, jolloin etupainoisuus tuli taas kuvioihin ja toiselle esteelle tuli laaka ja vaisu hyppy. Kun ratsastaja ratsasti tarkemmin ja muistutti tammaa parilla puolipidätteellä esteiden välillä sujuivat molemmat hypyt ongelmitta. Alkutunnista olimme puhuneet rataharjoituksen tekemisestä, mutta kuuma päivä ja suunniteltua pidempi puomi- ja kavalettityöskentely olivat vieneet aikaa ja ratsukon voimia sen verran, että päätimme jättää radat toiselle päivälle.
Päiväkirjamerkintä 16. elokuuta 2016 (miivi)
Ihastuin tamman ensisilmäyksellä. Olin saapunut Overloadiin hoitamaan Lean ja hänen työntekijöidensä puolesta muutaman hevosen liikutuksen, ja ensimmäiseksi hoidokikseni olin saanut suloisen norjanvuonohevostamman. Hildaksi kutsuttu tamma oli aivan ihana, enkä voinut olla hymyilemättä sille. Tamman liikutuskalenterin mukaan tänään olisi vuorossa "jotain sileällä, ei välttämättä mitään vaativaa vaan ihan perusjuttuja", ja olinkin suunnitellut meille tehtäviä mielessäni jo aiemmin. Ennen selkään nousemista minun täytyi kuitenkin saada tamma hoidettua. Harjaaminen ja muut hoitotoimenpiteet sujuivat vaivattomasti, mutta satuloidessani tammaa jouduin huokailemaan useampaan otteeseen. Miten tamma saattoi pullistaa vatsansa niin suureksi?
Kiristinkin satulavyötä reilusti vielä istuessani tamman selässä. Olin kiivennyt Hildan selkään aidan kautta, jotta satula ei vahingossakaan keikahtaisi ympäri, jonka totesin hyväksi ideaksi vyötä kirisäessäni. Alkukäyntien aikana Hilda eteni energisessä käynnissä eteenpäin, ja aloittaessani tamman kokoamisen se vastasi halukkaasti apuihini. Vaikka päivän ohjelmassa ei tammalle ollutkaan merkitty rankempaa treeniä, olisi sille kelvannut myös vaativampien asioiden läpikäyminen. Jos helppoja käyntitehtäviä ratsastaessani tamma osoitti mahtavan työmotivaationsa, jota saatoin vain ihailla. Se teki taitavalla vuonohevostammalla ratsastamisesta entistä upeampaa, enkä olisi malttanut enää jalkautu tamman selästä saatuani sen ratsastettua. Niin täytyi kuitenkin tehdä, vaikka epäilinkin myös Hildan olevan kanssani samaa mieltä ratsastuksen lopettamisesta.
Jalkaudutuani vein tamman takaisin tallille, riisuin sen varusteet ja jätin sen karsinaansa syömään. Minulla olisi vielä toinen hevonen liikutettavana.
Päiväkirjamerkintä elokuu 2016 (Lea M.)
Täytyy kyllä sanoa, että minulla ei ollut eipäilystäkään siitä, kuka olisi ensimmäinen karvakorva, joka lähtisi mukaani Ranskaan uudelle tallille. Hilda sen täytyi olla. Tammaan oli tullut niin paljon rakkautta koko omistusaikani (eli sen koko elämän, perinpohjaisesti ajateltuna) joten sitä en olisi voinut jättää Suomeen. Hildaa selvästi hieman hermostutti koko "me muutamme nyt vain Ranskaan"-juttu, sillä se otti niin helposti myös minun tunteeni mukaan omiinsa. Matka meni kuitenkin hyvin ja Hilda kotiutui Ranskan-kotiinsa erinomaisesti. Selvästi matkustelijasielu.
Uudessa kodissa sillä on nyt tilavampi karsina ja itseasiassa heti ensimmäisenä päivänä lähdin shoppailemaan sille uutta fleeceloimea paikallisesta hevosputiikista. Ensimmäisen ratsastuslenkinkin ehdimme jo heittää, mutta siitä kuullaan varmasti lisää myöhemmin Hildan päiväkirjamerkinnöissä. Laitoin myös paikallislehteen hakemuksen, jossa etsin uudelle tilalleni pyörimään muutamia tallityttöjä. En tiedä mitä tapahtui, mutta hakemuksia saapui valtavasti. Näin ollen valitsin kuusi tallityttöä, joten jokaisen vastuulle tuli kaksi hevosta. Hildan tallitytöksi valikoitui Celeste. Myöhemmin tullaan kuulemaan myös tarinoita Celesten näkökulmasta.
Estevalmennus 3. elokuuta 2016, valmentajana Katsu
Maneesin katto ropisi rankkasateen vuoksi, mutta Hilda asteli leppoisasti uralla. "Ala pikku hiljaa hakemaan sitä enemmän avuille! Voit tehdä nopeita siirtymisiä käynnistä raviin ja takaisin käyntiin. Vaadi heti alkuun, että Hilda kuuntelee heti eikä kohta", ohjeistin ja siirsin katseeni ratsukkoon, joka siirtyi temmokkaaseen raviin. "Oikein hyvä ravi, sitten sulavasti käyntiin", kehaisin. Hildan käyntisiirtymä oli hiukan töksäyttävä, josta annoin Lealle palautetta. "Sulava siirtyminen", painotin. Kun olimme junnanneet siirtymisten kanssa hetken, käskin ottaa rentoa alkulaukkaa.
"Ole näin alussa tarkkana, ettet yliratsasta - hae Hildaa enemmän rennoksi ja halukkaaksi", sanoin ja katsoin, kun ratsukko siirtyi kevyesti laukkaan. "Pidäte! Ei liian kovaa!" Hilda yritti lähteä aivan liian kovaa pitkällä sivulla, mutta Lea sai kylmän rauhallisesti ratsunsa rauhoittumaan. "Laukkaa kierros molempiin suuntiin", sanoin. Lea vaihtoi laukan suoraan askeleessa suunnanvaihdon jälkeen. "Siinä oli hyvä vaihto, Hildahan vaihtaa laukat melkein itsekseen", naurahdin. "Ota sitten hetkeksi käyntiä pitkin ohjin", tokaisin, tyytyväisenä ratsukon hyvään suoritukseen.
"Voit sitten ottaa ohjat! Tullaan siksak-pohkeenväistöä ensiksi käynnissä, sitten ravissa. Uralta pois, jyrkästi uralle takaisin ja niin edelleen", neuvoin. Hilda terästäytyi silminnähden, kun Lea kasasi pitkinä roikkuneet ohjat ja lähti väistättämään Hildaa jyrkästi pitkällä sivulla. "Hienosti! Nyt paketti on kunnolla kasassa - Hilda ei vain juokse alta pois pitkänä spagettina, hyvä!" kehuin, Lean taputtaessa väistöt hienosti suorittanutta tammaa. "Lopuksi voit ottaa kaikki askellajit läpi puolipitkin ohjin. Anna Hildan mennä laukassa reippaammin, mutta ravissa ja käynnissä ajattele se eteen-alas", sanoin, kun Hilda oli väistättänyt siedettävästi ravissakin. Loppuverryttelyissä tamma pärski tyytyväisenä. Ratsastajan kasvot punoittivat kevyesti, mutta molemmat olivat selvästi tyytyväisiä hienoihin suorituksiin!
Päiväkirjamerkintä ratsastuksenopettaja Cecilian näkökulmasta 03. elokuuta 2016 (kirjoittanut Lea M.)
Lea oli antanut tänään minulle hoidettavakseni norjanvuonohevostamma Hildan. Tamma oli tehnyt minuun jo ennemminkin suuren vaikutuksen, joten olin oikeastaan odottanut tätä päivää kuin kuuta nousevaa, vaikka sitä en Lealle uskaltanut paljastaakaan. Hilda nimittäin tuntui olevan hänellekkin myös hyvin rakas yksilö. Minun tehtäväni oli valmistella Hilda valmennukseen, sillä Lea oli taas omissa hommissaan valmentamassa jossain ihan muualla. Olin ollut aina intona vuoniksiin, ja niinpä Hildan saapuessa Overloadiin olin aivan ja täysin myyty. Se oli niin älyttömän hyväluonteinenkin, että ei siinä voinut muuta kuin rakastua.
Laittelin Hildan valmiiksi Leaa varten. Hoitotoimenpiteet Hildan kanssa olivat aina vähän niin ja näin, ja sainkin pyytää Signeä avuksi satulavyön kanssa. Hilda jaksoi pullistella aina vaan! Muuten hommat hoituivat mallikkaasti niinkuin yleensäkin. Ehdin vaihtaa myös muutaman sanasen uuden valmentajatuttavuuden Katsun kanssa. Hän oli vähän ajoissa, mutta pian Leakin kurvasi autollaan pihaan ja laittoi nopeasti ratsastuskamppeet päälleen. Näin he pääsivät aloittamaan valmennusta ja minäkin pääsin hoitamaan seuraavaa työtäni – uusien ratsastustuntilaisten rekrytoimista ja vanhoille hevosten valitsemista.
Päiväkirjamerkintä 22. heinäkuuta 2016 (Lea M.)
Jipii! Olin aivan onnesta soikeana Cecilian, Auroran ja Elviiran saapuessa kantakirjaustilaisuudesta Hildan kanssa. Itse en ollut kiireltäni päässyt mukaan reissuun, mutta olin lähettänyt luottoporukkani huolehtimaan Hildasta. Olin ihan superonnellinen sekä tyytyväinen, sillä Hilda oli kuulemma käyttäytynyt todella kiltisti ja tamma kantakirjattiin vielä toisella palkinnolla. Kotona Hildaa odotti porkkanapussi ja paljon rapsutuksia ja haleja, sillä koko tallin porukka oli kokoontunut onnittelemaan Hildaa ja tyttöjä reissulta.
Voin kyllä sanoa, että tuntien pitäminen tuloksia odotellessa ja jännitellessä oli älyttömän vaikeaa. Puoliksi pidin tuntia ja puoliksi odotin soittoa joltakin luottoporukkani tytöistä. Kun soitto viimeinkin tuli, onneksi ratsastajat olivat lähteneet jo talliin purkamaan hevosiaan, sillä minä vedin kentän reunalla pienen voittotanssin. Menin katsomaan, että ratsastajat saavat hoidettua hevosensa ja sitten olinkin kertonut jo kaikille Hildan tuloksesta.
Kun he sitten saapuivat kotiin ja Hildaa talutettiin ulos trailerista, oli tamma hieman hämmästynyt kaikesta. Kaikki se väkimäärä ja iloiset ilmeet ihmisillä, porkkanat ja koko reissu väsyttivät sitä. Hilda päästettiin nukkumaan karsinaansa kaikkien halien ja rapsutuksien ja porkkanoiden jälkeen erittäin tyytyväisenä. Se oli tehnyt hienon suorituksen.
Päiväkirjamerkintä 12. heinäkuuta 2016 (Lea M.)
Tänään päätin lähteä Hildan kanssa pienelle maastolenkille. Päivä oli sateinen, niinkuin Suomen kesä yleensäkin. Odotin kuitenkin auringon pilkistävän edes vähän. Suunnitteilla oli mennä metsään, tuttua pientä polkua. Hain Hildan tarhasta ja kuten tapaansa mukaan, se yritti ahkerasti harhauttaa minua ja karata tien reunaan siinä kasvavia ruohotupsuja. Hymyilin itsekseni, sillä tamma yritti temppua joka kerta, vaikka tiesi, etten päästäisi sitä. Ehkä se vielä joskus oppii, ajattelin. Tallissa sen hoitotoimenpiteet onnistuivat hyvin, sillä päätin lähteä matkaan ilman satulaa. Tallilla ei ollut vielä ketään töissä, sillä kello oli vasta niin vähän ja Ben oli vielä nukkumassa. Tai oli ainakin silloin kun lähdin taleille päin. Metsässä oli mukavan lämmintä, eivätkä pienet tihkusateet ylettäneet maahan asti puiden takia. Hildalla oli vauhtia, niinkuin aina. Päätin kuitenkin, että emme tekisi kuin lyhyen kävelylenkin, sillä minulla olisi heti aamupäivästä valmennettavia ratsukoita odottamassa.
Tallille päästyämme huomasin Cecilian saapuneen jo tallille. Hän oli juuri laittamassa aamuruokia valmiiksi hevosille. "Cecilia, voisitko huolehtia Hildasta? Minun on lähdettävä muutamia ratsukoita", sanoin naiselle. Cecilia nyökkäsi iloisen vastauksen ja otti Hildan hyvään huomaansa. Sittenpä riisuin ratsastustavarani ja lähdin valmentamaan. Hildan kanssa oli aina niin mahtavaa käydä ratsastelemassa, oli keli sitten mikä tahansa.
Vettä satoi kaatamalla kun parkkeerasin autoni parkkipaikalle. Yleensä tulin fillarilla tallille, mutta tänään minun oli oikeasti vain yksinkertaisesti tehtävä poikkeus. Autoni, joka ei oikeasti edes ollut minun vaan äitini, oli kuljettanut minut paljon turvallisemmin (ja miellyttävämmin!) perille.
Kävelin ensimmäisenä Lean toimistolle, jossa nainen näpytteli jotain koneelleen. Sanoin nopeat huomenet ja istahdin penkille. Tämä oli aamuinen rutiini – Lea keräsi tallin työntekijät palaveriin kello 8 joka aamu toimistolleen. Siinä sitten kertailtiin päivän hommat, puhuttiin spesiaaleista jutuista ja vaihdettiin vähän kuulumisia. Kello alkoi lähestyä kahdeksaa ja pian huone oli täynnä puhetta.
Kun päivä oltiin saatu setvittyä, jokainen lähti omaan suuntaansa. Minulla oli kolme hoitohevosta, vuonikset Hilda ja Isak sekä suomenhevostamma Rosa. Kaikki nämä hevoset olivat minulle hyvin spesiaaleja tuttavuuksia Pohjoisesta – näitä ei yleensä paljon täällä Ranskassa ollut.
Hildalle oli tänään merkitty rento maastolenkki, jonka minä yleensä tein. Siihen tuli kuitenkin tänään poikkeus, sillä Lean siskontyttö oli matkannut tänne Suomesta ja halusi ehdottomasti mennä ratsastamaan Hildalla. Enkä minä ihmetellyt miksi, Hilda oli aivan ihana. Se oli jo yleisessä tiedossa – tamma oli totaalisen ihastuttava ja rento yksilö. Minun tehtäväni painottuisivat siis Isakin ja Rosan juttuihin, mutta kerron kuitenkin päivän Hilda-osuuden.
Tamma oli vielä sisällä tallissa, vaikka sade loppuikin äskettäin. Mietin mielessäni, että olisikohan Lean ja hänen siskontyttönsä parempi mennä maaston sijasta vaikka maneesiin tekemään jotain simppeliä. Keli ei ollut aivan parhain, vaikka sade olikin loppunut. Vilkaisin nopeasti ennustetta puhelimestani. Sadetta luvassa myös päivällä.
Lean siskontyttö tuli kanssani talliin, ja laitoimme Hildan yhdessä valmiiksi. Tämä oli ehdottoman hyvää treeniä kielitaidolle, sillä Lean siskontyttö ei puhunut ranskaa enkä minä puhunut paljoa mitään Suomea. Kielemme oli siis englanti. Juttelimme niitä näitä päivästä ja harrastuksistamme ja bändeistä sekä Netflixin uusimmista sarjoista. Selvisi, että tykkäsimme molemmat todella paljon Prison Break -sarjasta. Myöhemmin selvisi myös, että Lea oli tehnyt kuten ajattelin – he olisivat menossa maneesiin tekemään kavalettitreeniä. Hilda seisoskeli paikallaan kiltisti, mutta satulaa laittaessa teki tavanomaiset temppunsa. Kun Hilda oli saatu valmiiksi, Lean siskontyttö lähti laittamaan ratsastusvarusteitaan päälle ja minä talutin Hildan maneesiin. Sen jälkeen suuntasin kohti seuraavia tehtäviäni.
Kouluvalmennus 26. elokuuta 2016 Lykkeligissä
Lykkeligissä järjestetyn norjanvuonohevosille avoimen ryhmävalmennuksen tehtävät liittyivät pitkälti avo- ja sulkutaivutuksiin sekä laukkatyöskentelyyn. Pitkille sivuille hieman uran sisäpuolelle tehtävät taivutukset sijoitettiin valmennuksen alkuun ja niiden avulla ratsukot saivat verrytellä sopivasti myös omaan tahtiin. Taivutuksiin lisättiin välikäyntien jälkeen keskihalkaisijalle ratsastaminen, jonka aikana tuli nostaa laukka ja palata raviin varten sivun päässä. Lopuksi työstettiin vielä keskiympyrällä pienemmissä kahden hengen ratsukoissa vastalaukkaa.
Olitte oiva ratsukko: Hilda tiesi mitä teki ja olisi mielellään tehnyt vielä vähän enemmänkin. Sinä taas luotit hevoseesi täysillä ja tiesit missä mennään. Työskentelyänne oli siis ilo seurata. Tehtävät olivat teille helppoa perustreeniä, mikä ei kuitenkaan johtanut tamman tylsistymiseen. Hevonen työskenteli ihailtavan motivoituneena kaikkien tehtävien parissa, mutta laukanvaihtoja se yritti keskihalkaisijalla tarjota omatoimisesti. Itsenäisyydelle ei siis sovi antaa valtaa tehtävissä, joissa raamit on selkeät ja tamman tulee hyväksyä tehtävän helppous. Hyvää työskentelyä kyllä alusta loppuun!
Kouluvalmennus 17. elokuuta 2016, valmentajana Heidi
Seuraavan valmennusvuorossa oleva Hilda oli minulle ennalta tuntematon poni, mutta ratsastajan kanssa oltiin ennen tuntia viestitelty jonkin verran. Tänään oli tarkoitus saada poni avuille ja takaosa alle estetehtävien välillä, jotta radan suoritus ei olisi niin haastavaa. Tamman isoin ongelma ratsastajan mielestä oli se, että hyppyjen välissä paino putoaa eteen ja samalla ratsu katoaa avuilta eikä uuteen hyppyyn valmistautuminen ole helppoa. Aloitimme selän veryttelyn jälkeen puomi- ja kavalettityöskentelyllä. Maapuomeista ja kavaleteista muodostui 3-5 puomin sarjoja, joista osa oli kaarevalla uralla ja osa suoralla. Välit puomien ja kavalettien välilä olivat hieman normaalia lyhyemmät, jolloin hevosen täytyi nostaa etuosaansa pystyäkseen lyhentämään askeltaan ja siirtämään painoa taakse. Hilda aloitti jokaisen uuden tehtävän vähän epäilevästi, mutta rohkaistui ratsastajan tuen kautta ja monesti heti seuraava toisto oli jo huomattavasti parempi. Aluksi ratsastaja yritti auttaa tammaa liikaa ja pidätti sitä paljon ennen puomeille tulemista, korjasin ratsastajaa ja neuvoin häntä lähestymään tehtäviä normaalissa harjoitustemmossa, jolloin hevoselle jää itselle pähkäiltäväksi jalkojen asettelu puomien väliin. Kun Hildaa oltiin saatu vähän aktiivisemmaksi takaa puomityöskentelyn avulla siirryttiin ottamaan hyppyjä. Teetätin ratsukolla paljon suhteutettuja linjoja, joilla tärkeintä oli pitää tasainen rytmi ja hevonen hereillä ja avuilla heti ensimmäisen esteen jälkeen. Hilda pääsi ensimmäisillä toistoilla vähän pitkäksi ekan hypyn jälkeen, jolloin etupainoisuus tuli taas kuvioihin ja toiselle esteelle tuli laaka ja vaisu hyppy. Kun ratsastaja ratsasti tarkemmin ja muistutti tammaa parilla puolipidätteellä esteiden välillä sujuivat molemmat hypyt ongelmitta. Alkutunnista olimme puhuneet rataharjoituksen tekemisestä, mutta kuuma päivä ja suunniteltua pidempi puomi- ja kavalettityöskentely olivat vieneet aikaa ja ratsukon voimia sen verran, että päätimme jättää radat toiselle päivälle.
Päiväkirjamerkintä 16. elokuuta 2016 (miivi)
Ihastuin tamman ensisilmäyksellä. Olin saapunut Overloadiin hoitamaan Lean ja hänen työntekijöidensä puolesta muutaman hevosen liikutuksen, ja ensimmäiseksi hoidokikseni olin saanut suloisen norjanvuonohevostamman. Hildaksi kutsuttu tamma oli aivan ihana, enkä voinut olla hymyilemättä sille. Tamman liikutuskalenterin mukaan tänään olisi vuorossa "jotain sileällä, ei välttämättä mitään vaativaa vaan ihan perusjuttuja", ja olinkin suunnitellut meille tehtäviä mielessäni jo aiemmin. Ennen selkään nousemista minun täytyi kuitenkin saada tamma hoidettua. Harjaaminen ja muut hoitotoimenpiteet sujuivat vaivattomasti, mutta satuloidessani tammaa jouduin huokailemaan useampaan otteeseen. Miten tamma saattoi pullistaa vatsansa niin suureksi?
Kiristinkin satulavyötä reilusti vielä istuessani tamman selässä. Olin kiivennyt Hildan selkään aidan kautta, jotta satula ei vahingossakaan keikahtaisi ympäri, jonka totesin hyväksi ideaksi vyötä kirisäessäni. Alkukäyntien aikana Hilda eteni energisessä käynnissä eteenpäin, ja aloittaessani tamman kokoamisen se vastasi halukkaasti apuihini. Vaikka päivän ohjelmassa ei tammalle ollutkaan merkitty rankempaa treeniä, olisi sille kelvannut myös vaativampien asioiden läpikäyminen. Jos helppoja käyntitehtäviä ratsastaessani tamma osoitti mahtavan työmotivaationsa, jota saatoin vain ihailla. Se teki taitavalla vuonohevostammalla ratsastamisesta entistä upeampaa, enkä olisi malttanut enää jalkautu tamman selästä saatuani sen ratsastettua. Niin täytyi kuitenkin tehdä, vaikka epäilinkin myös Hildan olevan kanssani samaa mieltä ratsastuksen lopettamisesta.
Jalkaudutuani vein tamman takaisin tallille, riisuin sen varusteet ja jätin sen karsinaansa syömään. Minulla olisi vielä toinen hevonen liikutettavana.
Päiväkirjamerkintä elokuu 2016 (Lea M.)
Täytyy kyllä sanoa, että minulla ei ollut eipäilystäkään siitä, kuka olisi ensimmäinen karvakorva, joka lähtisi mukaani Ranskaan uudelle tallille. Hilda sen täytyi olla. Tammaan oli tullut niin paljon rakkautta koko omistusaikani (eli sen koko elämän, perinpohjaisesti ajateltuna) joten sitä en olisi voinut jättää Suomeen. Hildaa selvästi hieman hermostutti koko "me muutamme nyt vain Ranskaan"-juttu, sillä se otti niin helposti myös minun tunteeni mukaan omiinsa. Matka meni kuitenkin hyvin ja Hilda kotiutui Ranskan-kotiinsa erinomaisesti. Selvästi matkustelijasielu.
Uudessa kodissa sillä on nyt tilavampi karsina ja itseasiassa heti ensimmäisenä päivänä lähdin shoppailemaan sille uutta fleeceloimea paikallisesta hevosputiikista. Ensimmäisen ratsastuslenkinkin ehdimme jo heittää, mutta siitä kuullaan varmasti lisää myöhemmin Hildan päiväkirjamerkinnöissä. Laitoin myös paikallislehteen hakemuksen, jossa etsin uudelle tilalleni pyörimään muutamia tallityttöjä. En tiedä mitä tapahtui, mutta hakemuksia saapui valtavasti. Näin ollen valitsin kuusi tallityttöä, joten jokaisen vastuulle tuli kaksi hevosta. Hildan tallitytöksi valikoitui Celeste. Myöhemmin tullaan kuulemaan myös tarinoita Celesten näkökulmasta.
Estevalmennus 3. elokuuta 2016, valmentajana Katsu
Maneesin katto ropisi rankkasateen vuoksi, mutta Hilda asteli leppoisasti uralla. "Ala pikku hiljaa hakemaan sitä enemmän avuille! Voit tehdä nopeita siirtymisiä käynnistä raviin ja takaisin käyntiin. Vaadi heti alkuun, että Hilda kuuntelee heti eikä kohta", ohjeistin ja siirsin katseeni ratsukkoon, joka siirtyi temmokkaaseen raviin. "Oikein hyvä ravi, sitten sulavasti käyntiin", kehaisin. Hildan käyntisiirtymä oli hiukan töksäyttävä, josta annoin Lealle palautetta. "Sulava siirtyminen", painotin. Kun olimme junnanneet siirtymisten kanssa hetken, käskin ottaa rentoa alkulaukkaa.
"Ole näin alussa tarkkana, ettet yliratsasta - hae Hildaa enemmän rennoksi ja halukkaaksi", sanoin ja katsoin, kun ratsukko siirtyi kevyesti laukkaan. "Pidäte! Ei liian kovaa!" Hilda yritti lähteä aivan liian kovaa pitkällä sivulla, mutta Lea sai kylmän rauhallisesti ratsunsa rauhoittumaan. "Laukkaa kierros molempiin suuntiin", sanoin. Lea vaihtoi laukan suoraan askeleessa suunnanvaihdon jälkeen. "Siinä oli hyvä vaihto, Hildahan vaihtaa laukat melkein itsekseen", naurahdin. "Ota sitten hetkeksi käyntiä pitkin ohjin", tokaisin, tyytyväisenä ratsukon hyvään suoritukseen.
"Voit sitten ottaa ohjat! Tullaan siksak-pohkeenväistöä ensiksi käynnissä, sitten ravissa. Uralta pois, jyrkästi uralle takaisin ja niin edelleen", neuvoin. Hilda terästäytyi silminnähden, kun Lea kasasi pitkinä roikkuneet ohjat ja lähti väistättämään Hildaa jyrkästi pitkällä sivulla. "Hienosti! Nyt paketti on kunnolla kasassa - Hilda ei vain juokse alta pois pitkänä spagettina, hyvä!" kehuin, Lean taputtaessa väistöt hienosti suorittanutta tammaa. "Lopuksi voit ottaa kaikki askellajit läpi puolipitkin ohjin. Anna Hildan mennä laukassa reippaammin, mutta ravissa ja käynnissä ajattele se eteen-alas", sanoin, kun Hilda oli väistättänyt siedettävästi ravissakin. Loppuverryttelyissä tamma pärski tyytyväisenä. Ratsastajan kasvot punoittivat kevyesti, mutta molemmat olivat selvästi tyytyväisiä hienoihin suorituksiin!
Päiväkirjamerkintä ratsastuksenopettaja Cecilian näkökulmasta 03. elokuuta 2016 (kirjoittanut Lea M.)
Lea oli antanut tänään minulle hoidettavakseni norjanvuonohevostamma Hildan. Tamma oli tehnyt minuun jo ennemminkin suuren vaikutuksen, joten olin oikeastaan odottanut tätä päivää kuin kuuta nousevaa, vaikka sitä en Lealle uskaltanut paljastaakaan. Hilda nimittäin tuntui olevan hänellekkin myös hyvin rakas yksilö. Minun tehtäväni oli valmistella Hilda valmennukseen, sillä Lea oli taas omissa hommissaan valmentamassa jossain ihan muualla. Olin ollut aina intona vuoniksiin, ja niinpä Hildan saapuessa Overloadiin olin aivan ja täysin myyty. Se oli niin älyttömän hyväluonteinenkin, että ei siinä voinut muuta kuin rakastua.
Laittelin Hildan valmiiksi Leaa varten. Hoitotoimenpiteet Hildan kanssa olivat aina vähän niin ja näin, ja sainkin pyytää Signeä avuksi satulavyön kanssa. Hilda jaksoi pullistella aina vaan! Muuten hommat hoituivat mallikkaasti niinkuin yleensäkin. Ehdin vaihtaa myös muutaman sanasen uuden valmentajatuttavuuden Katsun kanssa. Hän oli vähän ajoissa, mutta pian Leakin kurvasi autollaan pihaan ja laittoi nopeasti ratsastuskamppeet päälleen. Näin he pääsivät aloittamaan valmennusta ja minäkin pääsin hoitamaan seuraavaa työtäni – uusien ratsastustuntilaisten rekrytoimista ja vanhoille hevosten valitsemista.
Päiväkirjamerkintä 22. heinäkuuta 2016 (Lea M.)
Jipii! Olin aivan onnesta soikeana Cecilian, Auroran ja Elviiran saapuessa kantakirjaustilaisuudesta Hildan kanssa. Itse en ollut kiireltäni päässyt mukaan reissuun, mutta olin lähettänyt luottoporukkani huolehtimaan Hildasta. Olin ihan superonnellinen sekä tyytyväinen, sillä Hilda oli kuulemma käyttäytynyt todella kiltisti ja tamma kantakirjattiin vielä toisella palkinnolla. Kotona Hildaa odotti porkkanapussi ja paljon rapsutuksia ja haleja, sillä koko tallin porukka oli kokoontunut onnittelemaan Hildaa ja tyttöjä reissulta.
Voin kyllä sanoa, että tuntien pitäminen tuloksia odotellessa ja jännitellessä oli älyttömän vaikeaa. Puoliksi pidin tuntia ja puoliksi odotin soittoa joltakin luottoporukkani tytöistä. Kun soitto viimeinkin tuli, onneksi ratsastajat olivat lähteneet jo talliin purkamaan hevosiaan, sillä minä vedin kentän reunalla pienen voittotanssin. Menin katsomaan, että ratsastajat saavat hoidettua hevosensa ja sitten olinkin kertonut jo kaikille Hildan tuloksesta.
Kun he sitten saapuivat kotiin ja Hildaa talutettiin ulos trailerista, oli tamma hieman hämmästynyt kaikesta. Kaikki se väkimäärä ja iloiset ilmeet ihmisillä, porkkanat ja koko reissu väsyttivät sitä. Hilda päästettiin nukkumaan karsinaansa kaikkien halien ja rapsutuksien ja porkkanoiden jälkeen erittäin tyytyväisenä. Se oli tehnyt hienon suorituksen.
Päiväkirjamerkintä 12. heinäkuuta 2016 (Lea M.)
Tänään päätin lähteä Hildan kanssa pienelle maastolenkille. Päivä oli sateinen, niinkuin Suomen kesä yleensäkin. Odotin kuitenkin auringon pilkistävän edes vähän. Suunnitteilla oli mennä metsään, tuttua pientä polkua. Hain Hildan tarhasta ja kuten tapaansa mukaan, se yritti ahkerasti harhauttaa minua ja karata tien reunaan siinä kasvavia ruohotupsuja. Hymyilin itsekseni, sillä tamma yritti temppua joka kerta, vaikka tiesi, etten päästäisi sitä. Ehkä se vielä joskus oppii, ajattelin. Tallissa sen hoitotoimenpiteet onnistuivat hyvin, sillä päätin lähteä matkaan ilman satulaa. Tallilla ei ollut vielä ketään töissä, sillä kello oli vasta niin vähän ja Ben oli vielä nukkumassa. Tai oli ainakin silloin kun lähdin taleille päin. Metsässä oli mukavan lämmintä, eivätkä pienet tihkusateet ylettäneet maahan asti puiden takia. Hildalla oli vauhtia, niinkuin aina. Päätin kuitenkin, että emme tekisi kuin lyhyen kävelylenkin, sillä minulla olisi heti aamupäivästä valmennettavia ratsukoita odottamassa.
Tallille päästyämme huomasin Cecilian saapuneen jo tallille. Hän oli juuri laittamassa aamuruokia valmiiksi hevosille. "Cecilia, voisitko huolehtia Hildasta? Minun on lähdettävä muutamia ratsukoita", sanoin naiselle. Cecilia nyökkäsi iloisen vastauksen ja otti Hildan hyvään huomaansa. Sittenpä riisuin ratsastustavarani ja lähdin valmentamaan. Hildan kanssa oli aina niin mahtavaa käydä ratsastelemassa, oli keli sitten mikä tahansa.